Venäjä puhuttaa

Halusi tai ei, Venäjä puhuttaa toreilla ja turuilla. Eikä ihme. Me olemme tuudittautuneet elämään sellaisessa turvallisuusympäristössä, jota tänään ei ole.

Runsas vuosi sitten Venäjä lähti voimapolitiikan tielle. Se osoitti olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaa omia poliittisia päämääriä ajaakseen. Venäjän myötävaikutuksella sotatoimet jatkuvat Ukrainan itäosassa. Krimistä Venäjä tuskin luopuu. Näin Venäjä on merkittävästi heikentänyt Euroopassa pitkään vallinnutta turvallisuus- ja yhteistyöjärjestelmää. Ja tämä neljä vuosikymmentä ETYJ-huippukokouksesta, jonka päätösasiakirjaa Venäjä on räikeästi rikkonut, kuten kansainvälistä oikeutta ylipäätään ja YK:n peruskirjaa.

Voidaan kysyäkin, miksi nykyiset 17 miljoonaa neliökilometriä evät riitä Venäjälle? Venäjän politiikkaa voidaan yrittää selittää – vaan ei ymmärtää – sosialismin jälkeisellä sekasorrolla sekä imperiuminsa menettäneen suurvallan kokemille nöyryytyksille. Muistetaan vain, että Jeltsinkin kiukutteli välillä, että Venäjää kohdellaan kuin mitäkin banaanivaltiota. Maa ei milloinkaan sopeutunut imperiuminsa hajoamiseen ja kylmän sodan päättymiseen.

Nyt Venäjä on etääntynyt Euroopasta sekä sen arvomaailmasta. Entinen tärkeä yhteistyökumppani EU leimataan Naton ohella viholliseksi. Maa kulkee omaa tietään. Emme tiedä, mitkä sen perimmäiset päämäärät ovat. Emme näin ollen pysty ennustamaan sen tulevaa käyttäytymistä. Eikä sitä näytä kiinnostavan kansainvälinen mielipide. Kysyä voi, miten kauan Venäjä nykyisessä globaalissa maailmassa voi eristää itsensä. Eikö Venäjän tulisi käyttää enemmän voimavarojaan taloutensa uudistamiseen, infransa ja oikeusjärjestelmänsä rakentamiseen sekä kansalaisten elinolojen parantamiseen ydinaseilla kerskailun ja varustautumisen sijaan?

Itse en pidä Venäjää Suomelle uhkana. Mutta meidän tulee nähdä turvallisuusympäristömme muutokset, erityisesti Itämeren piirissä. Suomen tulee toimia yhtenäisen EU:n säilyttämiseksi, ja samalla on jatkettava yhteistyötä ja eri alojen kontakteja. Ei tässä ole ristiriitaa siitäkään huolimatta, että toisin kuin Suomi, Venäjä on poliittiselta järjestelmältään ohjattu demokratia, sen oikeusvaltiokehitys on kesken ja korruptio on mittavaa.

Venäjä on koko itsenäisen historiamme aikana ollut meille hankala naapuri. Mutta naapurin kanssa on elettävä ja löydettävä yhteiset intressit.

Kommentoi