Ebola ja epidemioihin varautuminen

Suomessa hätkähdettiin, kun Meilahden sairaalaan tuotiin Ebola-epäilty potilas. Onneksi kaikille kyseessä ei ollut Ebola. Meilahden sairaalaa voi onnitella hienosta toiminnasta ja tiedottamisesta.

Kansainvälisessä keskustelussa on alkujärkytyksen jälkeen alettu etsiä syntipukkia epidemian leviämiselle. Kysytään, epäonnistuiko Maailman Terveysjärjestö WHO? Järjestöä on helppo kritisoida, kun se on perustettu juuri tämäntapaisia epidemioita estämään. Joitakin saattoi suututtaa järjestön pääjohtaja Margaret Chanin tokaisu siitä, että Ebolan vastainen taistelu on tärkeää järjestön työssä, mutta niin on tupakoinninkin vastustaminen.

Maaliskuussa pienessä kylässä länsiafrikkalaisessa Guineassa nähtiin ensimmäiset Ebola-uhrit. Tuolloin kylän terveydenhoidosta vastaava hoitaja puhui salaperäisestä, tappavasta sairaudesta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tieto sairastumisista kiiri maan pääkaupunkiin Conakryyn ja kesti jonkin aikaa ennen kuin vahvistettiin, että kyseessä on Ebola ja meni jonkin aikaa ennen kuin tieto kulki pääkaupungissa olevaan WHO:n toimistoon ja sieltä edelleen Genevessä olevaan päämajaan. Joidenkin arvioiden mukaan aikaa hukattiin kolmisen kuukautta, jona aikana tauti levisi Liberiaan, Sierra Leoneen, Senegaliin ja Nigeriaan ja hyppäsi sitten Madridiin, Dallasiin ja New Yorkiin.

Voi olla, että WHO:n toimistoissa Afrikassa puuttuu osaamista ja johtajuutta. Mutta johtajuus puuttui globaalisti epidemian laajuuden selvittyä. Sierra Leone ja Liberia ovat hauraita, sisällissodasta toipuvia maita, ja Senegal ja Nigeria toimivat esimerkillisesti. Tällaisissa tilanteissa puuttuu usein koordinaatio WHO:n, muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen välillä. Kaikki haluavat loistaa.

WHO on toiminut hienosti SARS-epidemian ja lintuinfluenssan torjumisessa. Kannattaa myös muistaa, että me, ns. kansainvälinen yhteisö ja sen rikkaat osakkaat olemme – taloudellisissa vaikeuksisamme – pihistäneet tukeamme kaikesta kansainvälisestä yhteistyöstä. USA ja EU eivät ole nostaneet vapaaehtoista avustustaan WHO:lle vuosikymmeniin. Järjestö kärsii henkilöstövajauksesta ja resurssien pienenemisestä.

Nyt pitää vakavasti pohtia sitä, miten tästä eteenpäin voidaan toimia tehokkaasti mahdollisten uusien epidemioiden puhjetessa. Pitäisikö maailmassa olla lääkäreistä ja sairaanhoitajista muodostettu, valmiina oleva ” rauhanturvajoukko”, joka nopeasti saataisiin alueille. Ehkä olisi tarkoituksenmukaista perustaa esimerkiksi WHO:n yhteyteen pysyvä hätäapurahasto vastaamaan Ebolan tapaisiin haasteisiin.

Ilmaston muutos ja massiiviset muuttoliikkeet lisäävät helposti vaarallisten tautien nopeaa leviämistä.

Kommentoi